Aamulla herättin jo totuttuun tapaan ennen seitsemää. Verhot avattuani meinas epätoivo iskeä, tuohon tuiskuun ja tuuleenko miun pitäis lapset raahata?! Onneksi aurinko alkoi paistaa ja tuulikin vähän tyyntyi, suunnitelmat ei menneet ihan myttyyn...
Tuo meijän rinne meinasi vaan käydä liian pieneksi tämän kylän lapsille, joutu melko paljon varomaan ja väistelemään eikä noita pieniä voinut sinne omineen oikein laittaa. Eikä tietysti vahingoiltakaan vältytty väenpaljoudessa: kummipoika taklattiin pulkalla, samoin miut. Kenellekkään ei onneksi käynyt mitään! Ja jos aikuinen ihminen lentää selkä-pyllylleen noin 2-vuotiaan pulkan vauhdista niin voitte kuvitella mikä sen vauhti oli! Senpä takia varmaan nyt vähän selkää ja jalkoja kolottaakin, vanhuushan se ei ole, ei saa olla!!
Ruokailun järjestimme niin että paistoimme lapsille makkaraa ja nakkia. Miehän en kotona ala enää laittamaan erikseen ruokaa jos kerran on erikoisherkkuja tarjolla. Tän kymmenkuisen palleron ruokailun järjestin myös pihalla: kiitos joulupukin tuoman termosmukin! Sose kiehuvaksi kotona ja kuumaan mukiin niin kesti hyvin lämpimänä ruoka-aikaan asti.
Ja kyllä oli 2,5tunnin ulkoilun jälkeen väsyneitä ja omppu-poskisia lapsia!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti